sunnuntai 20. helmikuuta 2011

Sunnuntai on mun mummun

Viime aikoina on useasti käynyt mielessä, että tahtosimpa kirjoittaa blogiin. Nytte sitte puolivahingossa tehin tämän, ja kun tarkemmin aloin miettimään, niin eipä ollut järkeä.
 Ne jotka tätä lukee, ovat mitä suuremmalla todennäköisyydellä kavereitani ==> tietäävät muutenki mitä päivissäni on, pikku pääni pyörimiset ja niin
Plus, ne jotka tätä lukee, ovat suurilla kertoimilla kavereitani, joten pitäisi miettiä mitä sitä kirjoittaa. Ei ehkä voisi kertoa juuri niistä asioista jotka puhuttaa, kun näin piskuisessa paikassa eivät etes salanimet avittaisi. Anteeksi kullat, en halua teiän tietävän kaikkia likaisia tapojani tai sitä että viljelen hamppua kaapissani :3
 Lisäksi tämä kirjoittaminen tähän valkoiseen boksiin on jotenkin ärsyttävää, joko tämä temppuaa tai minä olen ääliö (jälkimmäinen on todistetustikkin kyllä tosi, ensimmäisen joku normaali ihminen voisi todeta)
 Lopputulos:
Taitaa olla parempi että teen niin kuin ennenkin, ja kerron elämäni suurista asioista kaksi kertaa viikossa asuntoautossa

Toisaalta, tämä on nyt joka tapauksessa olemassa
jokatapauksessa
onko se yhdyssana

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti