"Miehän en sinulle mithään kerro!"

Kylläpäs oli tämä päivä taas juoksentelua. Perse saapii kyllä huomenna olla kipeä kaikesta potkurilla ajelusta ja zumba-tunnista. Zumba on muuten ihan pirun hauskaa, ei haitannut että ilman ainuttakaan tuttavaa olin

Se mistä en pidä on terveystiedon kolmos kurssin tekemättömät tenttitehtävät jotka eivät jostain syystä valmistu itsekseen. Toinen juttu mistä en pidä, on että käytyäni tänhään erittäin nuhaisen ihotautilääkärin luona, sain entistä voimakkaammat lääkkeet naaman hoitoon ja, mistä en myöskään pidä, e-pillereiden reseptiä jatkettiin

Päivän mukavat asiat olivat tosiaan zumba(ah!) ja puolentoista tunnin Äkäslompolon-historia katsaus. Siellä tuli uutta tietoa myös omasta suvusta, olkoonkin että esitelmä oli kokonaisuutenaan varsin suppea, vaikka itse Lompolon historiakaan ei järin pitkälle pimentoon ylety. Kyseinen tilaisuus nosti jälleen pintaan häpeää siitä, kuinka huonosti tyypillinen nykynuori tietää kotiseutunsa ja oman sukunsa historiaa. Yleensä Suomen historia pitäisi olla paremmassa ymmärryksessä, mistä isä, Eeva ja Heikki jaksavat muistuttaa ja tentata (tässä syy historian numeroihini! Kamala tilanne aina kun ei osaa vastata niiden kysymyksiin) <-- mitä tapahtuu silti aivan liian usein :') Historian viitos kurssia odotellaan siis. Yleensä historian opiskelu on valtavan kiinnostavaa, vaikkei kaikki liittyisikään suoraan itseen niin kuin tänhään. Siinä se paljon puhuttu yleissivistys on, minusta aivan omalla paikallaan ja ehkä vielä liian vähän arvostettuna.
On sääli, että nykyään tietoketju vanhemmilta polvilta nuoremmille rakoilee niin paljon. Nyt kun itse on havahtunut puutarha-työt-on-mun-rakkaus-juttuihin, harmittaa todella paljon että ukki ei ole täällä enää kertomassa minulle kaikkia vuosikymmenien aikana kokeilemiaan, mitä moninaisempia virityksiä ja niksejä, joista mummolta ja äidiltä aina välillä kuulee sanasen

Perhekeskeiset arvot siis jylläävät päässäni tänään, individualismi kaikkine lieveilmiöineen nousee taas vaihteen vuoksi kurkusta ylös. Oikeastaan on alkanut mietityttää, että en taida ikinä keksiäkkään mitään hyvää, sillä sellainen vaatisi epäkohtiin perehtymistä pitkään ja läheltä. Mie luultavasti hommaan päivätyön, tienaan elantoni kaupan kanssana, ja siirryn viettämään luomumaatila-elämää Nurkkalaan, paarmojen kanssa