Minä myönnän: olen osa-aika ekologisti. Lopun ajan olen ego
Katselenpa tässä dokumenttia Jätematka. Kyseessähän on siis viiden erittäinkin hipin-oloisten tyyppien itse-kuvasin-dokumentti 2000km matkasta Australiassa kasviöljy käyttöisen auton ja dyykkauksen varassa. Mukaan ei saa ottaa ruokaa eikä rahaa, ja yöpyminen hoituu tien varsilla telttakatoksen alla.
Ideahan on hieno, näytetään ihmisille miten paljon hyvää ruokaa heitetään pois ja miten biodieselit ovat tulevaisuus, mutta väkisellä mietin, että antaako hiippailu, pakoon juokseminen ja muutenkin olen-sen-näköinen-että-olen-pahanteossa-käyttäytyminen aivan oikean kuvan dyykkauksesta.
Dyykkaushan ei siis ainakaan Suomessa ole laitonta. Se, mitä se on Australiassa, on minulle kyllä epäselvää, tai se, millainen tervehtimiskulttuuri Australiassa on, mutta silti tekisi mieli kritisoida dokumentin henkilöiden käyttäytymistä. Kun kaupan omistaja yllättää dyykkarit ja komentaa laittamaan elintarvikkeet takaisin roskikseen, koska kauppiaat eivät halua myrkyttää ketään, ei oikea ratkaisu ehkä ole mitään sanomatta vain totella (ja kauppiaan lähdettyä silti ottaa tavarat) vaan ainakin yrittää keskustella ja kertoa oma kantansa asiaan?
Omituisesti käyttäytyviin ihmisiin on käsitykseni mukaan edes hieman helpompi suhtautua, kun on kuullut heidän motiivinsa
Toisaalta, vajavaisilla tiedoilla ja valtavilla dyykkauskokemuksilla varustettuna on hyvä kritisoida : )
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti